Sinun päätös, sinun tulevaisuus.

 >Kuva jostain netin uumenista, en omista tekijänoikeuksia. <

Ei todellakaan. Ikinä. Kannata. Satuttaa itteensä.
Jos saan sanoo suoraan, se on pelkkää paskuutta viillellä tai muute vaan satuttaa itteensä. Itsarinki aattelemine on yhtä paskaa. Hei, miks pitäs tehä itsari, ku koko elämä viel edes ? Tiedän, jollaki saattaa aika vitusti tuntuu sillä hetkellä siltä, ettei vaan kestä maailmaa. Ettei kestä niitä paineita, ja sitä kaikkea epäonnea, mikä juuri häntä koettelee. Mutta hän voisi osottaa rohkeutta ja sisua, jatkamalla, ja nousemalla ylöspäin ! 

"Jos on pohjalla, ei voi tippua korkealta."

Totta. Jos on nii pohjalla, ja elelee henkisesti & ehkä fyysisesti & sosiaalisesti elämän pohjamudis, on sielt vaikee pudota enää alaspäin. Joten, sielt pitäs just päästä helposti ylöspäin. Se vaan vaatii sisua, että saa elämän pysyyn siel ylhäällä, positiivisis maisemis. Harvalta sitä sisua nykyään tuntuu löytyvän .. yhä useemmat nuoret, polttaa, juo, käyttää huumeita tai muuten vaan tekee jotain ton tyylistä. Ei ikinä kannattais. Jokainen päätös on ihmisen oma. Kukaan muu ei niihin voi vaikuttaa. Ei varsinkaa niitä massa hommia .. kulkea massan mukana, ja elää massan mielipiteiden mukaan ? Ei järkeä. Minne on kadonnut ihmisen oma tahto, sisu ja vahvuus ? Minne .. ja miten se saatas takas ? Sillä, ketä syytetään, kun nuoret eivät panosta massan tahdosta opiskeluun tai elämään ? Vanhempia, vaikkakin he olisivat yrittäneet parhaansa. Ne vanhemmat saa surkeen maineen, ja lapsi joutuu elään heleveti huonoja reittejä, jos ei oo opiskellu mitään ammattia ...

Mä ilmasen itteeni ja teen omat päätökseni.. ehkä liiankin suoraan. Saatan laukoo tuntisin mun mielipiteitäni suoraan maikoille, tai kerron mielipiteitäni ystäville, ja sitte en anna niide kertoo omaa mielipidettänsä, koska se on eri kuin minulla. Mun kannattas vaan kirjottaa kirjottaa mielipiteitäni paperille .. kaukana toisista ihmisistä.
Mutta sentään, ajattelen itse. Ajattelen itse, mitä teen. En pystyis satuttaan itseäni (okeij, pystyn angstin vallassa.) en pystyis aatteleen itsaria. Vaikkakin, kuolemaa pystyn. Kuolemasta saatan postata joskus myöhemmi, nyt piti näistä nuorte ongelmista.

"Ongelmaan ei oo ratkasua ? On, mutta pelkäät sitä."

Tääkin on totta. Ainakin mun kohdalla.
Otetaan esimerkki, nii ymmärätte tarkalleen mitä tarkotan. Mä saatan miettiä, et voinko lähtee koulusta sanomalla et oon kipee, jos oon faijan paidas koulus ja muo ahistaa.
Tohon olis yksinkertane ratkasu, jäisin kouluu, ja näyttäisin niille kaikille dissaajille pirun merrat. Mutta ei, mä pelkään kritiikkiä ja arvostelua, vaikka sitä ei välttämättä huomaa musta. Elämä on kasvattanu mulle kovan kuoren, mistä on alkanu jossakin tapauksissa oleen hyötyä.

Sehä meneekin niin, että ihmisen kuori on kova, mutta kun pinnan alle pääsee, löytyy sieltä herkkä sielu omine ajatuksineen.

Tälläisin sekavin tunnelmin, ja toivoen että TE ymmärtäisitte että jokainen valinta on omanne, toivotan hyvät illan jatkot.

&& Sofia, toi sun tekstis oli kaukana alottelijasta ... oot varmasti ennenki tehny mielipidekirjotuksia ?

xoxo Lahna.