Suvaitsevaisuus.

Mua suoraan sanottuna vituttaa se, kuinka ihmisiä syrjitään vain sen takia jos ovat erillaisia. Kaikilla ihmisillä ovat samatoikeudet, ja samat tähtäimet kuin muillakin, nimittäin elää onnellisesti.

Myönnetään, noi seikat on niitä peruspaskakaura hommia, jotka jokanen tietää, ja eikä osaa niitä enää arvostaa tai pitää sanoina, jotka tarkoittavat jotankin. Ei. Mun täytyy sanoo suoraan, että kaikilla ihmisillä ei kuuluis olla samoja oikeuksia.. (tällä nyt tarkoitan lähinnä sitä, että esim. murhaajilla ei saa olla kylläkään mielestäni samoja oikeuksia kuin niille, jotka yrittävät auttaa maailmaa.)  

Myönnän, itsekkin syyllistyn eräänlaiseeen syrjimiseen.

Mutta, en mitenkään suureen onnekseni. Olen nimittäin pitänyt sen ihmisen puoliakin, ketä olen hieman syrjinyt.  Kuitenkaan, en ole tehnyt oikein.

Mulle ei eri seksuaalisuuntautimiset oo mitenkää ongelma, suoraan sanottuna, en suostu keskustelemaan ihmisten kanssa asiasta jos he eivät suvaitse ihmisen seksuaalisuuntautumista.

Eikä mulle mikään ihonvärikään tai vammautuminen ole mikään vitun este, hyvälle ja samanlaiselle elämälle kuin meillä muilla ! Kukaan ei suoraan sanottuna ole "normaali" sillä, mistä hitosta me tiedetään mitä normaalilla tarkoitetaan ? 

Kiitos Sofialle, että teki sen kevät pohtintansa .. sillä, musta on mukavaa nyt miettiä sitä, miten epäreilua elämä tosissaan suurimmalle osalle ihmisistä on.

Kevättä ilmassa(:

Että mä rakastan tätä vuoden aikaa, kevät on oikeasti tulossa, maatakin näkyy jo paikka paikoin.

Rakastan keväässä sitä, kun päivät pitenee niin että aamulla kun herään on valosaa ja illallakin tulee vasta todella myöhään pimeätä.

Ihanaa kun maa alkaa sulaa ja kevät aurinko paistaa, on lämmintä pärjää jo hupparillakin ulkona:)

Silti keväässä on jokin toinenkin puoli minuun, vaikka rakastankin tätä vuoden aikaa koska tiedän että sen jälkeen tulee kesä,

kesäloma, paljon uimista, kavereita, ei koulua yms. Olen silti ihan älyttömän väsynys ja rasittunut joka kevät. 

Tiedä sitten mistä tämä johtuu. Ei vaan ole kauhian mukavaa olla ns. masentunut juuri sinä vuoden aikana josta pitää.

Monilla kuulemma tulee syysmasennus, mutta mä oon taas syksysin oikeinkin pirteä yleensä, vaikka silloin onkin synkkää, märkää ja sateista.

Nyt olenkin kipeänä ja haluaisin kouluun enkä halui kärsii näistä karmeista vatsakivuista, mutta ehkä se elämä tästä joskus viel voittaa:)



-Sofia-

Meijän viikonloppu(:

Meidän viikonloppua kuvina;

Kuolin :D

En jaksa tähän tehdä nyt sen kummempia sepustuksia, koska olen valitettavasti kipeenä, ja tekisi mieli maata vain koko ajan sängyssä!

Tänään kuitenkin tulossa ehkä vielä postausta!:)

-Sofia-

Ei toki popitettu viikonloppuna♥

Rakkaus, what ?

Nojuu, tiiän, osaan otsikoida nää tekstit ihanan paskasti. Mutta siis, asiaan, meillä molemmilla (miulla & sofialla.) oli kiva, yhteine viikonloppu.
Ja siitä sitten sainki hyvän kirjotus aiheen.

Rakkaus.

En tiiä, miten tää sitte loppuje lopuks liittyy tohon viikonloppuun, tai ylipäätään mun mielentilaan (joten turhaan kukaan mitään epäilee.) tää vaan sattu nyt oleen mun aihe.
Eli tosiaan, rakkaus. Tunne, jonka päälle voit kasata elämäs.

Mä en tietenkää tähän ikään oo viel voinu kokee niitä huimia tunteita, tai tämmösiä, mutta kyllä multa silti on asiasta hajua ja tuntumaa. Ettei sen puoleen.
Miten vahva se tunne sit lopulta on ? Nimittäin, mikäänhän ei kestä ikusesti, vaikka niitä ihan täysin rakastuneita pareja onki, jotka on eläny koko elämänsä yhessä. Mutta tuskin nykyään nii hirveen moni, on koko elämäänsä sen saman miehen tai naisen kanssa ? 
Tässä asiassa, olisin onnellinen jos olisin lesbo. (ei siis pahalla, hyvällä tietenkin.) Kantani homouteen nimittäin on tämä, joten ei sen puoleen. Mutta siis, jos olisin lesbo ja asuisin naisen kans ja rakastaisimme toisiamme, voisin ees tietää hieman sen naisen ajatusmaailmasta. Miesten nimittäin sattuu olemaan niin erinlainen kuin meidän.

Mutta, miten sen tunteen kanssa sitten elää ? Viekö se vallan ? Vai ooks sä vaan, ku humalas ? Kai tääki riippuu ihan persoonasta, ja siitä tapaako koskaan SITÄ OIKEAA. Jos niin voisi sanoa. Nimittäin, mä en oo sitä mieltä et maailmas on joku joka sua odottaa. Ei. Se on niin, että sun elämän tilanteet saattaa muuttua, ja sä saatat jokases elämän tilantees, tarvita eri miestä, ja saatat rakastua pariinkin otteeseen. Myönnetään, siihen uskon sentään, että kuolin vuotteellaan tietää ketä sitten oikeesti rakastaa ...

Tuo kipale, jotenkin saa sydämmen pysähtymään. (kiitos Sofia, siltikään hevi ei katoa elämästäni.) Sanotukset, ovat jotenkin minun kannanottoni, jos ne vain tulkitsee oikein .. joten elkää tehkö vääriä johtopäätöksiä. En nimittäin hae sitä, että rakkaus olis vaan seksiä. En todellakaan.


Mutta, jätän teidät miettimään rakkauden tarkoitusta, ja sitä miten se tulee mukaan elämään.
Kommentoikaa ihmeessä *vinkvink*


xoxo Lahnasenne. ++ Sofia, voit laittaa kuvia sit tähänki blogiin, jos jaksat, heh. c;

Fuck, this is shit, say your Everyday Herou.

Huumeet, alkoholi, tupakka, nuuska .. mitä hyötyä niistä ihmiselle on ?
Ei mitään.

Kokeilu.

Kaikkiha alkaa tosta. Ensin kokeillaa, suurimmaks osaks vaan jonkun kaveri porukan takia, missä ei sitten ole paskan vertaa järkeä. Oma järki hei, missä olet ? 
Yleensä, se eka kerta saattaa olla ainaki huumeis, ei se viimene kerta .. röökis on se hyvä puoli, et sua joko ekalla kerralla kuvottaa se röökin maku, tai sit sä vaan valehtelet.

Kokeilu saattaa alkaa siitä, että monet kokee jotenki esimerkiks ryyppäämise ja polttamise, hienona, sellasena et sillo on oikee mies.
Mutta mistä vitust tollaset mielikuvat tulee ? 
Ehkäpä siitä, kun suurin osa kaikista kuuluisuuksista tekee tätä. Tämä saa aikaan sen, että monet ihmiset, jotka ihannoivat kyseisiä ihmisiä, kokevat he sen silloin jotenkin .. hienoksi, ja sellaiseksi, mitä heidänkin täytyy tehdä koska heidän idolinsakkin tekevät sitä. 
Paskamaista ajattelua. Niide idoileide, ja kuuluisuuksie pitäs olla roolimalleja nuorille! Ei niide täytys ohjata niitä kännikaloiks, tai huumeriippuvaisiks.

Ahkerampi käyttö.

Siihe se sit johtaa. Noin aluks nyt. Et sä alat vaikka polttaan ihan sille .. pari kertaa viikos, vähintää. Kaikki on omia valintoja, kukaan muu ei oo tehny niitä valintoja sun puolesta.

Ja tää aiheuttaa sulle vaan lisää huonoja seurauksia. Mitä sä nimittäi enää tos vaihees voit tehä, kun sun itsekuri on jo pettänyt ? Se on sitä kun sanot itelles et, viel yks rööki sit lopetan, viel yks rööki sit lopetan .. ja tota samaa sä hoet itelles koko loppu elämäs, ollessas riippuvaisena röökiin tai mihin tahansa huumaavaan aineeseen.

Riippuvuus.

Sitte ollaan lopult täs pistees. Riippuvuudes, huumeis tää tulee aikasemmi ja näin, mutta tähä pisteesee tuskin kukaa haluaa. Tuskin kukaa haluaa olla jostain ihmisestäkään riippuvainen ? 

Sitte kun oot riippuvaine, et osaa välttämättä pitää hauskaa ilman et oot vaikka pilves tai kännis. Sull ei tuu oleen enää niin kivaa. Ei todellakaa. Ei lähelläkää kivaa.
Sä tuut vaan samaan sen saman mielitilan, vain ja ainoostaan sen avulla, mihin oot koukussa. Sä oot ansassa, ilman apua.

Toivon, et ees jotkut välttyis tältä. Mä en ainakaa halua tulla tollaseks kännikalaks, tai tupakoijaks .. en. 

xoxo Lahna.

Everyday hero is smiling !

Kuva netin uumenista, en omista yhä edelleenkään tekijänoikeuksia.

Tänää on kyllä nii vitun mahtava keli, että väkisin aattelee positiivisesti, ja hymy tulee huulille. Mutta mistä ihmine sitte oikeesti tälläski hetkellä iloitsee ? Kelistä, auringosta, vai jostain ihan muusta ? 

Mutta tuskin se hymykää vaa tulee tollasesta paperilapusta. Ei. Siihen tarvitaan silti hyvää mieltä, ja omaa tahtoa olla iloinen. Jos oot angstina, tuskin sä sillon hirvee positiivine ja ilonen olet. Nääh. Sillo sä hautadut tyynyje alle murehtimaan. Mutta kun olet oikeassa mielentilassa, ja kaikki asiat tuntuvat kivoilta ja voit ajatella positiivisesti, on suullasi aivan varmasti hymy. Oli se sitten leveä  ja tai pieni. Hymyn huomaa viimeistään silmistä. Ne kertovat enemmän kuin muut naamasi tai käsiesi eleet.

Mä voisin sanoo, et pienet asiat tekee onnelliseks. Tälläki hetkellä, hymy on huulilla sen takia, että mutsi yllätti eilen positiivisesti tuomalla Kuopiosta tullessaan Stam1nan bändipaidan ja näin .. ja sitten toi ilma. Sekin tekee tietenkin mut onnelliseks. Onha se nimittäi hymyn arvosta, ku aurinko paistaa, ei tuule ja pakkastaki ihan vähä vaan. 

"So far away.."

Tähän mieli tilaa sopii hyvin tollane surumielinen ja haikee biisi .. Avenged Sevenfold - So far away.
Sitten on oikee fiilis. Mutta, silti sitä jää miettiin, ilon aiheita, ja iloa ylipäätään. Mitä ilo meille ihmisille on ? Sisäinen hyvän olon tunne ?

Ilo on sitä kun hymyilee. Totta.
Ilo on sitä, kun tuntee kuuluvansa sinne missä on ja tekevänsä jotain tärkeää. Totta.
Ilo on sitä, kun voi vapaasti nauraa ja hymyillä. Totta.

Iloa voi kuvailla monella sanalla ; onni, lohtu jne. Mutta kaikki pitävät paikkaansa. Tähän liittyis hyvin positiivinen ajattelu, josta en nyt jaksa raapustella aamu väsymykseni takia. 
Sen mä jaksan silti selittää, että iloisuus on sinusta itsestäsi kiinni. Jokaisesta asiasta voi löytää hyvän puolen. Jokaisesta.


"Just smile, and say fuck. (:"

Tietenkin, ihminen omistaa tunteet. Ei me voida koko aikaa olla vaan onnellisia. Ei todellakaan. Me silti, välttämättä aatellaan asioita ja myös tunnetaaan erillaisia ajatuksia ja tunnetiloja. Ihmiset eivät ole koneita. 

Vaikka joku haluaisikin että ihmiset olisivat koneita, ne eivät ole. Meille kuuluu hymyt, nauramiset, suremiset, itkut, raivot ja kaikki mahdolliset tunteet. Ei niitä voi mitenkään säädellä. Ihmiset reagoivat asioihinkin eri tavoilla. Me ollaan "tavallaan" kuin lumihiutaleita. Ei koskaan oo täysin samanlaista olemassa. Ei koskaan.
Niin se vain on, ja sen kanssa on elettävä. Hymyilkää, nauttikaa elämästänne ! 
Koskaan ei oo liia myöhästä olla onnelline, aina on oikeus olla onneline, kukaan ei voi kieltää suo olemasta onnellinen. Joten olkaa onnellisia !

xoxo Lahna, joka hymyilee leveästi.

Sinun päätös, sinun tulevaisuus.

 >Kuva jostain netin uumenista, en omista tekijänoikeuksia. <

Ei todellakaan. Ikinä. Kannata. Satuttaa itteensä.
Jos saan sanoo suoraan, se on pelkkää paskuutta viillellä tai muute vaan satuttaa itteensä. Itsarinki aattelemine on yhtä paskaa. Hei, miks pitäs tehä itsari, ku koko elämä viel edes ? Tiedän, jollaki saattaa aika vitusti tuntuu sillä hetkellä siltä, ettei vaan kestä maailmaa. Ettei kestä niitä paineita, ja sitä kaikkea epäonnea, mikä juuri häntä koettelee. Mutta hän voisi osottaa rohkeutta ja sisua, jatkamalla, ja nousemalla ylöspäin ! 

"Jos on pohjalla, ei voi tippua korkealta."

Totta. Jos on nii pohjalla, ja elelee henkisesti & ehkä fyysisesti & sosiaalisesti elämän pohjamudis, on sielt vaikee pudota enää alaspäin. Joten, sielt pitäs just päästä helposti ylöspäin. Se vaan vaatii sisua, että saa elämän pysyyn siel ylhäällä, positiivisis maisemis. Harvalta sitä sisua nykyään tuntuu löytyvän .. yhä useemmat nuoret, polttaa, juo, käyttää huumeita tai muuten vaan tekee jotain ton tyylistä. Ei ikinä kannattais. Jokainen päätös on ihmisen oma. Kukaan muu ei niihin voi vaikuttaa. Ei varsinkaa niitä massa hommia .. kulkea massan mukana, ja elää massan mielipiteiden mukaan ? Ei järkeä. Minne on kadonnut ihmisen oma tahto, sisu ja vahvuus ? Minne .. ja miten se saatas takas ? Sillä, ketä syytetään, kun nuoret eivät panosta massan tahdosta opiskeluun tai elämään ? Vanhempia, vaikkakin he olisivat yrittäneet parhaansa. Ne vanhemmat saa surkeen maineen, ja lapsi joutuu elään heleveti huonoja reittejä, jos ei oo opiskellu mitään ammattia ...

Mä ilmasen itteeni ja teen omat päätökseni.. ehkä liiankin suoraan. Saatan laukoo tuntisin mun mielipiteitäni suoraan maikoille, tai kerron mielipiteitäni ystäville, ja sitte en anna niide kertoo omaa mielipidettänsä, koska se on eri kuin minulla. Mun kannattas vaan kirjottaa kirjottaa mielipiteitäni paperille .. kaukana toisista ihmisistä.
Mutta sentään, ajattelen itse. Ajattelen itse, mitä teen. En pystyis satuttaan itseäni (okeij, pystyn angstin vallassa.) en pystyis aatteleen itsaria. Vaikkakin, kuolemaa pystyn. Kuolemasta saatan postata joskus myöhemmi, nyt piti näistä nuorte ongelmista.

"Ongelmaan ei oo ratkasua ? On, mutta pelkäät sitä."

Tääkin on totta. Ainakin mun kohdalla.
Otetaan esimerkki, nii ymmärätte tarkalleen mitä tarkotan. Mä saatan miettiä, et voinko lähtee koulusta sanomalla et oon kipee, jos oon faijan paidas koulus ja muo ahistaa.
Tohon olis yksinkertane ratkasu, jäisin kouluu, ja näyttäisin niille kaikille dissaajille pirun merrat. Mutta ei, mä pelkään kritiikkiä ja arvostelua, vaikka sitä ei välttämättä huomaa musta. Elämä on kasvattanu mulle kovan kuoren, mistä on alkanu jossakin tapauksissa oleen hyötyä.

Sehä meneekin niin, että ihmisen kuori on kova, mutta kun pinnan alle pääsee, löytyy sieltä herkkä sielu omine ajatuksineen.

Tälläisin sekavin tunnelmin, ja toivoen että TE ymmärtäisitte että jokainen valinta on omanne, toivotan hyvät illan jatkot.

&& Sofia, toi sun tekstis oli kaukana alottelijasta ... oot varmasti ennenki tehny mielipidekirjotuksia ?

xoxo Lahna.