Kiusaaminen

Ai että miksi juuri koulukiusaaminen? Asia on kovasti ollut mielessäni viime aikoina, siitä lähtien kun aloin lukemaan yhden koulukiusatun blogia.

Koulukiusaaminen ja ylipäätänsä kiusaaminenhan on väärin, sen me kaikki tiedämme sisimmässämme. Miksi, miksi niitä kiusattuja on?

Valitettavasti joudun itsekin myöntämään, että itsekin valitettavasti syyllistyn eräänlaiseen kiusaamiseen. Nimittäin sellaiseen seläntakana nauramiseen ja hihittelyyn, vaikka tiedänkin että se tuntuu kiusatusta aivan hirveältä! Lisäksi puhun ihan kaikista hirveästi paskaa, ja se on minussa niitä huonoja puolia,  olen koittanut vähentääkin paskanjauhamista, mutta eipä siitä mitään ole tullut.

Eikö koulun kuuluisi olla paikka jonne jokaisen on mukava tulla, eikä tarvitse pelätä aina joutuvansa kiusatuksi? Niin niinhän se kuuluisi olla, onkohan kiusaajilla oikeasti itsellään joku ongelma vai onko niillä vain pakottava tarve olla koko ajan esillä? Mun mielestä kiusaamisella näyttää itsestään sen ettei pysty olemaan kunnollinen vaan on pakko tehdä jotain olemattomia päättömyyksiä, jotka vielä kohdistuu johonkin toiseen.

Entä miksi kiusatut ovat usein hieman erilaisia, niinsanotusta massata poikkeavaa porukkaa? Eikö jokaisella ole oikeus olla oma itsensä, eikä tarvitse esittää mitään muuta. Ei me sille voida mitään että toiset on ruumiinrakenteeltaan hieman isompia tai pienenpiä kuin toiset kaikki ollaan sitä miksikä on synnytty tai että toinen on vaikka kauniimpi kuin toinen.

Yhtä asiaa en kiusaamisessa ymmärrä, miksi nekin jotka eivät ole varsinaisa kiusaajia mutta eivät puolustajiakaan, miksi ne luokitellaan kiusaajiksi? Itse ainakin olen sen verran arka etten todellakaan pysty menemään mihinkään väliin sanomaan mitään vaan jään yleensä ulkopuolelle katsomaan, jos menisin puolustamaan suurin pelkoni siinä olisi se että itseäni alettaisiin kiusaamaan ja niin se varmasti on monilla!

Toinen asia mikä ehkä hieman liittyy tähän koulukisaamiseen on syrjiminen. Itse voin sanoa ihan hyvällä omallatunnolla että syyllistyn syrjimiseen muutamaa ihmistä kohtaan. Syrjityissä on monesti itsessäänkin oikeesti joki pieni häikkä, esimerkiksi jos menee vaikka juttelemaan jollekkin joka on yksin tämä ei kuitenkaan halua ottaa suhun minkään näköistä kontaktia, onko se sitten kiva? Yrität olla kiva ja jutella, mutta sitten et saa minkään näköistä vastausta.

Yksinkertaisuudessaan kiusaaminen ja syrjiminenhän on väärin, mutta olen silti sitä mieltä että kaikkien kanssa on mahdotonta tulla toimeenkaan.
Tästä tuli varmasti nyt todella sekava, mutta laitan sen ihan sen piikkiin etten oo tottunut kirjoittamaan tälläisiä mielipidekirjoituksia!
Ehkä kuintenkin sait selville mun kantani kiusaamiseen.

-Sofia-